Mielen hyvinvointiToimitukselta

Mielen hyvinvoinnin perusta on hyvin arkinen ja yksinkertainen. Ihminen tarvitsee leipää, liikuntaa, lepoa ja läheisyyttä. Hyvinvoinnin kannalta olennaista on myös kyky säädellä tunteita ja vireystilaa. Säätelytaidot kehittyvät vuorovaikutuksessa. Lapsi tarvitsee avukseen turvallista aikuista, joka voi tarvittaessa tyynnyttää tai rohkaista. 

Lohtua, iloa ja piristystä haetaan myös mediasta. Elokuvat, sosiaalinen media ja digipelaaminen voivat antaa taukoa arjen haasteista, rentouttaa ja lievittää ikäviä tunteita. Nopeudeltaan kiihkeä ulkoisten ärsykkeiden virta samalla kuitenkin kuormittaa aivoja ja voi ajaa ihmistä ylivireystilaan, jonka ensimmäisiä merkkejä ovat keskittymis- ja univaikeudet. On tärkeää mahdollistaa lapsille ja nuorille myös muita kasvua ja hyvinvointia tukevia asioita, joita voi harrastaa tai tehdä yhdessä perheen ja kavereiden kanssa.  

Elokuvilla, televisio-ohjelmilla ja digitaalisilla peleillä on ikärajat siksi, että väkivaltaiset, seksuaaliset, ahdistavat tai päihteiden käyttöä mallintavat sisällöt voivat aiheuttaa lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle haittaa. Yleisimpiä ovat medialähtöiset pelot, painajaiset ja nukahtamisvaikeudet. Silläkin on vaikutusta, esitetäänkö esimerkiksi päihteiden käyttöä tai muuta itseä tai muita vahingoittavaa käyttäytymistä kriittisessä vai ihannoivassa valossa. Reagointia tarvitaan viimeistään silloin, jos lapsen arki häiriintyy, nuoren asenteet alkavat kärjistyä tai käyttäytyminen muuttuu ylikontrolloituun tai rajattomaan suuntaan. 

Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä todennäköisemmin voimakkaat mediasisällöt ylittävät lapsen omat säätelykeinot. 

Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä todennäköisemmin voimakkaat mediasisällöt ylittävät lapsen omat säätelykeinot. Yksi tärkeimmistä mieltä suojaavista taidoista on kyky tehdä eroa toden ja kuvitellun välille. Koululaiselle möröt ja joulupukki eivät enää ole totta, mutta omaa reaalimaailmaa muistuttavaan kontekstiin sijoittuva väkivaltainen uhka haastaa turvallisuuden tunnetta. Mielen suojaaminen sota- ja kriisiuutisten provosoimalta ahdistukselta voi olla vaikeaa myös varttuneemmille. Siinä voi auttaa median käytön rajaaminen ja huomion suuntaaminen siihen, mitä hyvää ja turvallisuutta lisäävää ympärillä on. 

Kriittinen suhtautuminen mediasisältöihin alkaa mahdollistua vasta, kun abstraktin ajattelun taidot kypsyvät ja lapsi alkaa hahmottaa median vaikuttamispyrkimyksiä ja viestejä ilmiasun takaa. Etenkin nuoruusiässä medialla on keskeinen merkitys oman identiteetin, seksuaalisuuden ja kehonkuvan peilinä. Nuoret tarvitsevat aikuisten tukea myös voidakseen kyseenalaistaa median tarjoamia, usein kohtuuttomia tai kapeita esikuvia sille, millainen pitää tai saa olla.  

On tärkeää olla läsnä ja valmis keskustelemaan siitä, mikä lasta mediassa innostaa tai haastaa. Samalla oppii havainnoimaan sitä, millaiset asiat tukevat tai häiritsevät hyvinvointia. Moniin niistä voi vaikuttaa. Ja vaikka kaikkiin pulmiin ei nopeaa ratkaisua olisikaan, kohdattuna ihminen saa osakseen aina jotakin hyvää ja arvokasta.