Mitä algoritmeista olisi hyvä tietää?
Älykäs teknologia on läsnä kaikkialla lasten ja nuorten elämässä. Kodeissa algoritmit ohjaavat älyjääkaappeja, televisioita ja monia leluja. Koulut algoritmisoituvat myös nopeasti, kun vaikkapa kieliteknologian käyttö opetuksessa lisääntyy. Puhelimet, sosiaalinen media ja striimauspalvelut ovat jo pitkään tuoneet mm. kuvantunnistus- ja -generointialgoritmit osaksi vapaa-aikaa. Lapsia ja nuoria odottaa työelämä, jossa yhä enemmän tukeudutaan erilaisiin algoritmeihin.
Algoritmisesta lukutaidosta on tullut uusi kansalaistaito. Kaikkien ei tarvitse osata ohjelmoida, mutta jokaisella on oikeus osata toimia myös algoritmisoituneessa yhteiskunnassa. Algoritmisten perustaitojen hallitseminen ei ole enää vain yksi taito muiden taitojen joukossa, vaan myös yhdenvertaisuuskysymys.
Algoritmisten perustaitojen hallitseminen ei ole enää vain yksi taito muiden taitojen joukossa, vaan myös yhdenvertaisuuskysymys.
Mitä algoritmeista sitten olisi hyvä tietää? Ensiksi, olisi hahmotettava, että “tekoäly” ei ole yksikkö, vaan monikko. On useita erilaisia, hiukan eri tavoilla toimivia algoritmeja. Niihin perustuvilla sovelluksilla on omat ominaisuutensa ja rajoitteensa. Esimerkiksi luokittelualgoritmit ohjelmoidaan usein tunnistamaan tarkasti harjoitusaineiston tilastollisesti säännönmukaisimmat piirreyhdistelmät. Ne eivät välttämättä tunnista epätyypillisiä piirteitä yhtä hyvin, eli algoritmit vinoutuvat. Ne voivat syrjiä, jos niitä käytetään esimerkiksi tunnistamaan ihmisiä. Tai, kielimallit ohjelmoidaan ennustamaan, mitkä sanat kuuluvat tilastollisesti yhteen. Ne eivät erota, mitkä virkkeet pitävät paikkansa. Ne voivat siis hallusinoida. Kone tai ohjelmisto ei voi valita, mitä se tekee. Vastuu algoritmien käytöstä onkin aina ihmisellä. Hänen tehtävänsä on pohtia, milloin hallusinoivaa kielimallia voi käyttää, tai mitä vinoutuvalla luokittelualgoritmilla voi tehdä. Ihmisen vastuulla on tunnistaa, että älykkäiden teknologioiden käytöllä on eettisiä ja juridisia seurauksia.
Toiseksi, on tärkeää ymmärtää, että yksilö voi vuorovaikuttaa teknologian kanssa usealla eri tavalla. Emme ole vain teknologian käyttäjiä vaan myös käytön kohteita. Voimme etsiä algoritmien avulla mieltymyksiämme vastaavaa musiikkia, mutta samalla asetumme algoritmien käytön kohteiksi. Valintojemme pohjalta algoritmit voivat tarkastella ja ennakoida käytöstämme, ja myös manipuloida meitä. Dataamme käytetään myös teknologian tuottamiseen, eli olemme osa datapohjaisen teknologian ekosysteemeja. Onkin tärkeätä tuntea omat data- ja algoritmioikeutensa, sekä hahmottaa, missä menevät hyväksyttävän, oikeuksiamme kunnioittavan käytön rajat.
Kolmanneksi, ihmisen vastuulla on pohtia, miksi hän käyttää teknologiaa, mitä teknologiaa hän käyttää, ja miten sitä tuotetaan. Teknologialla itsellään ei ole tavoitteita, päämääriä, motiiveja tai arvoja. Sen käyttö perustuu aina inhimillisten toimijoiden intresseille, painotuksille ja valinnoille. Teknologiaa ei myöskään tuoteta tyhjiössä, vaan usein monimutkaisissa tuotekehitysketjuissa, joilla on sekä ekologinen että inhimillinen jalanjälki.
Teksti: Anna-Mari Wallenberg, kognitiotieteen dosentti, yliopistonlehtori / Digitaalisten ihmistieteiden osasto, Helsingin yliopisto
Kuva: Maria Vilja