ElokuvataidotKoulukino

Koulukinoyhdistys on voittoa tavoittelematon elokuvakasvatuksen asiantuntijajärjestö, jonka yhtenä tavoitteena on edistää lasten ja nuorten elokuvaharrastuksen toteutumista valtakunnallisesti. Olemme järjestäneet Harrastamisen Suomen mallin elokuvaharrastusta kahden vuoden ajan. Kehitämme elokuvaopetuksen menetelmiä osana lasten ja nuorten harrastustoimintaa.

Elokuva on kerronnan taidetta, jolla pyritään vaikuttamaan katsojan tunteisiin. Tunnevaikutuksen takana on viesti, jokin väite maailmasta, jonka juuri tietty elokuva esittää. Elokuvan aktiivisella katsomisella voidaan opetella tunnistamaan elokuvan herättämiä tunteita ja pohtia keinoja, joilla elokuva vaikuttaa katsojaansa. Oman tunnekokemuksen kautta voidaan lähteä purkamaan elokuvan viestiä ja sanomaa. Elokuvia itse tehdessä lapset ja nuoret oppivat välittämään oman viestinsä ja vaikuttamaan katsojan tunteisiin elokuvan keinoin.

Perusteet haltuun

Koulukinon elokuvaharrastuksissa perehdytään fiktioelokuvan maailmaan esimerkkien, harjoitusten ja ryhmän omista lähtökohdista kumpuavan lyhytelokuvan tekoprosessin kautta.

Harrastusryhmä käynnistyy ryhmäytymisellä ja toisiin tutustumisella. Tässä auttavat erilaiset draama- ja kuvausharjoitukset ja se, että kaikki pääsevät kokeilemaan mahdollisimman monia rooleja, kuten kuvaamista, näyttelemistä ja äänittämistä. Elokuvan tekeminen työryhmänä mahdollistaa erilaisille oppijoille ja osallistujille monenlaisia tapoja olla tarpeellinen ja hyvä ryhmän jäsen, mikä onkin yksi elokuvaharrastuksen hyviä puolia.

Harjoitusten kautta jokaiselle oppilaalle hahmottuu, mitä kuvaustilanteessa tapahtuu ja millä keinoilla saamme ryhmänä onnistuneen otoksen aikaiseksi. Työryhmänä työskentely kehittää vuorovaikutustaitoja, joiden harjoitteluun ryhmissä kiinnitetään erityistä huomiota.

Elokuvan vaikutuskeinoihin syvennytään pikkuhiljaa

Ensimmäisiä elokuvia tehdessä huomio suuntautuu usein ryhmän toimintatapojen kehittämisen lisäksi siihen, miten suunnitella tarina ja saada se kerrottua. Ensimmäiset harjoituselokuvat ovatkin usein tapahtumakuvauksia.

Kun prosessi alkaa tulla tutummaksi, ohjaaja voi auttaa oppilaita kiinnittämään huomiota kerronnassa tehtäviin valintoihin. Silloin voidaan alkaa syventää kerrontaa ja pohtia, millaisen viestin haluan elokuvallaan antaa. Millaisia tunteita toivoisin elokuvani katsojan tuntevan sitä katsoessaan, ja miten tähän päästäisiin? Elokuvan tarinan ja sen kuvaaman maailman kautta päästään usein käsiksi syvällisiinkin arvoja ja moraalia käsitteleviin keskusteluihin, joille on tärkeää antaa ryhmässä aikaa.

Luonteva tapa lähestyä elokuvan keinoja on miettiä, millaisen vaikutuksen mikäkin elokuvallinen valinta tekee katsojaan. Mitä katsojan halutaan tuntevan eri kohdissa elokuvaa, ja millä elokuvan keinoilla kyseinen tunne välittyisi? Kuinka tietty tunnevaikutus on saatu aikaan esimerkkielokuvassa? Jos katsojan halutaan pelkäävän jonkin hahmon puolesta, miten kamera kannattaisi sijoittaa, millaista tietoa katsojalle annetaan ennen kohtausta, ja millainen valaistus, lavastus ja värimaailma loisi oikean vaikutelman? Entä mikä olisi tehokkain tapa leikata kohtaus? Millainen äänimaailma toimisi parhaiten?

Käsitteet tutuksi toiminnan kautta

Käytännössä elokuvan työvälineiden haltuunotto ja sen keinovalikoiman hahmottaminen kulkevat käsi kädessä. Tärkeässä roolissa harrastuksessa on hauskanpito, kokeileminen ja oman ilmaisun etsiminen. Harrastuksen ohjaaja on parhaimmillaan fasilitaattori, joka tukee osallistujia sekä ryhmätilanteen että elokuvan toteutuksen kanssa.

Ideaalitilanteessa osallistujat oppivat elokuvasta ja sen keinoista itse tekemällä, hassuttelevat ja näyttelevät erilaisia hahmoja gangstereista kykykilpailuun osallistuvien koirien kautta supersankarimummoihin. Elokuvan keinot ovat työkaluja, käyttötavaraa, kuten muutkin taideharrastuksen välineet. Niitä voi kokeilla, käyttää eri tavoilla ja seuraavassa hetkessä vaihtaa pensselistä palettiveitseen koska sattuu huvittamaan. Tärkeintä on, että tekee ja kokeilee. Elokuvan keinoja käsitteellistämällä niiden tuottamille tunnekokemuksille on mahdollista antaa sanat. Käsitteiden ymmärtäminen oman kokemuksen ja toiminnan kautta, kehollisella tasolla, tarjoaa oppilaille välineitä tulkita ja tarkastella kriittisesti monenlaista elokuvaa ja mediatekstejä.

Tutustu lisää

– Vinkkejä elokuvaharrastustoiminnan käynnistämiseen Koulukinon sivuilta tämän linkin takaa.
– Käytännön työkaluja elokuvaharrastuksen ohjaajille -webinaari 28.2.2023. Ilmoittautuminen: https://bit.ly/elokuvaharrastuswebinaari-kevat2023
– Fiktioelokuvan kerronnan keinoihin keskittyvä elokuvaharrastuksen menetelmäopas julkaistaan Koulukinon sivuilla keväällä 2023.

Teksti: Saara Konttinen ja Valentina Mäntylä, Koulukino
Artikkelikuva: Editointia elokuvaharrastusryhmässä. Kuva: Saara Konttinen / Koulukino.