Lapset, nuoret ja mediaPelituki

Lasten, nuorten ja vanhempien tietoisuus elokuvien, televisio-ohjelmien ja digitaalisten pelien ikärajoista ja sisällöistä ovat äärettömän tärkeitä asioita. Ikärajoilla on nimittäin väliä: Ne suojaavat lapsia ja nuoria haitoilta ja auttavat vanhempia valitsemaan turvallisempia mediasisältöjä lapsilleen. Ikärajatuntemuksen vahvistaminen on siksi tärkeä osa media- ja pelikasvatusta.

Meille tulee Pelituessa säännöllisesti vastaan tilanteita, joissa pelien ikärajat nousevat esiin. Pienet alakoululaiset kertovat esimerkiksi pelaavansa 16 tai 18 vuoden ikärajoilla luokiteltuja pelejä, lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset kantavat huolta siitä, etteivät vanhemmat ole perillä lastensa kuluttamista mediasisällöistä, mikä näkyy levottomuutena, pelkotiloina ja koetun ja nähdyn käsittelynä leikeissä tai muussa toiminnassa, ja vanhemmat tuskastelevat, etteivät tunne pelien ikärajoja tai tiedä, kuinka perustelisivat niiden noudattamista lapselle.

Kuinka siis vahvistaa lasten, nuorten ja vanhempien digipelien ikärajatuntemusta ja kannustaa ikärajojen noudattamiseen kodeissa?

Puhetta peloista

Pelituessa olemme käsitelleet digipelien ikärajoja lasten, nuorten ja vanhempien kanssa erilaisten tietovisojen ja yksinkertaisen pelin kautta, jossa digipeli ja sille annettu ikäraja pitää yhdistää, tai tunnistaa pelin sisältösymbolit ja niiden merkitys. Oikeita vastauksia läpi käytäessä päästään samalla puhumaan luontevasti siitä, mihin ikärajat perustuvat, miksi ne ovat tärkeitä ja miksi jokin peli on saanut tietyn ikärajan.

Tutun pelin ikäraja saattaa tulla vanhemmalle tai lapselle usein yllätyksenä, jolloin voidaan pohtia yhdessä sitä, mihin perustamme olettamuksemme pelien ikärajoista. Joskus ne voivat perustua vaikkapa pelin nimeen tai grafiikkaan, ja mennä pahasti metsään.

Lasten kanssa olemme keskustelleet myös siitä, millaiset sisällöt ovat pelottavia, ja neuvoneet heitä pelien ikärajojen ja sisältösymbolien tunnistamisessa. Näin lapset oppivat suojaamaan itseään sisällöiltä, jotka kokevat pelottaviksi tai ahdistaviksi ja voivat olla heille haitallisia. Jos peli on esimerkiksi saanut väkivaltaisista kohtauksista kertovan sisältösymbolin (nyrkki), eikä lapsi pidä tällaisesta sisällöstä, hän voi jättää pelaamatta peliä. Ymmärrys siitä, että samat sisällöt eivät vaikuta kaikkiin samalla tavoin, kasvaa myös. Omasta mielestä lälly peli ei välttämättä ole sitä kaverin mielestä ja toisin päin.

Ikärajajoustoa voi soveltaa myös kodeissa

Vanhemmille olemme vinkanneet, että ennen kuin lapselle annetaan lupa pelata tiettyä peliä, siihen kannattaa tutustua etukäteen selvittämällä sen ikäraja ja ikärajaperusteet esimerkiksi PEGI:n sivuilta, katsomalla, kun joku muu pelaa peliä (esim. pelistriimin tai YouTube-videon avulla) tai pelaamalla sitä itse.

Lisäksi olemme kehottaneet pohtimaan, kuinka vanhempi arvioisi pelin soveltuvuutta lapselle, mikäli ikärajoja ei olisi lainkaan. Entä kuinka perheessä perustellaan muiden sääntöjen ja yhteisten sopimusten, kuten liikennesääntöjen tai kotiintuloaikojen, noudattamisen tärkeyttä?

Kolmen vuoden ikärajajoustoa voi vanhemman harkinnan mukaan soveltaa myös kotona, jolloin esimerkiksi 9-vuotias voi pelata vanhemman seurassa ikärajalla 12 luokiteltua peliä. Näin vanhempi voi seurata lapsen reaktioita peliin, käsitellä niitä tämän kanssa ja puuttua mahdollisiin ongelmiin.

Lue lisää ajatuksia ikärajoista Pelituen blogista.