Sivistyksen syleily
Sivistyksen määritelmä muuttuu ajassa. 1900-luvun alkuvuosina ylioppilaslakki oli näkyvä symboli sivistyksestä ja oppineisuudesta. 1970-luvulla tehty peruskoulu-uudistus mahdollisti valkolakin tavoittelun ja suorittamisen lähes jokaiselle siitä haaveilevalle. Koulutuspoliittinen muutos näkyi 1990-luvulla sekä lukiokoulutuksen suosiona, että suomalaisen yhteiskunnan koulutustason kasvuna. Yleissivistyksen lisääntymisen myötä tulisi yhä useamman meistä osata lukea ja ymmärtää myös ympäröivää digitodellisuutta.
Medialukutaito on elintärkeää
Nykyisin sivistyksen määritelmä sisältää medialukutaidon, mikä tarkoittaa kykyä ymmärtää ja kyseenalaistaa lukemansa tekstin tai uutisen. Koulutusmahdollisuudet ja sen myötä kertynyt osaaminen, analyyttisyys, kokemus ja valmiudet kerryttää lisäoppia ovat elementtejä, joilla voidaan rakentaa myös yksilön kriittisyyttä. Tästä huolimatta valeuutiset leviävät 2020-luvulla nopeammin kuin koskaan aiemmin. Syynä lienee se, että monet meistä seuraavat päivittäisiä tapahtumia kännykästään. Luemme uutiset nopeasti ja jaamme ne eteenpäin ilman lähdekriittisyyttä, unohtaen kysyä miksi ja kuka onkaan tämän uutisen takana.
Tämä näkyi selvästi, kun seurasin koronaepidemian uutisointia Singaporessa. Siinä hetkessä medialukutaito tarkoitti usean eri kanavan seurantaa ja kyseenalaistamista; miksi uutinen on kirjoitettu näin ja miten sen uutisointi eroaa muista lähteistä. Myös kaupallisuus toi oman painolastinsa tulkintaan. Globaalissa maailmassa tarvitaan luotettavaa dataa, jonka tulkinta antaa turvaa, esimerkiksi maailmanlaajuisen pandemian aikana.
Sivistyksen mitta
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion koulutustason miellettiin Singaporessa vielä muutama vuosi sitten tarkoittavan maailman korkeinta ja laajinta. Suomi menestyi vielä silloin yhdessä sivistyksen mittarissa eli maailmanlaajuisessa koulutusvertailussa eli PISA-tutkimuksessa.
Vuonna 2022 Singaporen pieni kaupunkivaltio, monen muun maan ohella, on ohittanut Suomen ja muut Pohjoismaat monien sivistyksen mittareiden mukaan, niin perusopetuksessa kuin yliopistovertailuissa. Singaporen metrossa lähes jokaisella matkustajalla vauvasta vaariin on mukanaan kännykkä, josta he seuraavat päivittäistä tapahtuma- ja uutisvirtaa. Sama ilmiö on nähtävissä vierastyöläisillä, joita kuljetetaan aikaisin aamulla ja myöhään illalla kuorma-autojen lavoilla asuinpaikoille.
Mielenkiintoista on pohtia, mikä onkaan kännykän käytön ja mediakriittisyyden suhde. Kyky ymmärtää, tietää ja oppia ovat keinoja käyttää kännykkää myös mediakriittisesti ja kyseenalaistaa sen kautta tulevaa tietotulvaa. Tämän saman haasteen edessä olemme me kaikki.
Sivistyksen syleily
Meillä Suomessa koulutus on periytynyt ja 1970-luvulta alkaen se on saavuttanut yhä useammat. Yleensä perintö tulee koulutetulta vanhemmilta lapsille ja lapsenlapsille. Jos koulutukseen on vaikeaa päästä ja se maksaa, koulutuksen tuoma kriittinen ajattelu on tarjolla vain osalle väestöstä. Suomessa tämä tilanne oli vallalla vielä 1960-luvulla, ennen peruskoulun tuomaa muutosta.
Nyt 2020-luvulla koulutuksen houkuttelevuus on menettänyt hohtoaan ja usko siihen, että koulutus luo tulevaisuuden mahdollisuuksia on myös kaventunut. Koulutus tuo ja luo sivistystä sekä yksilölle, että koko yhteiskunnalle. Se myös tuo uusia näkemyksiä ja oivalluksia, jotka kantavat yli vaikeiden hetkien. Koulutuksen mahdollisuus kaikille on pohja myös mediakriittiselle huomiselle.
Teksti: Raija Meriläinen, KT; YTM; FM Helsingin seudun kesäyliopiston rehtori ja toiminnanjohtaja
Artikkelikuva: Unsplash