Lapset ja media

Lapset muodostavat merkittävän osan maailman internetin käyttäjistä, mutta heidän mediankäytöstään on Suomessa edelleen niukasti systemaattisesti kerättyä ja pitkäkestoista tutkimustietoa. Julkisessa keskustelussa korostuvat usein aikuisten näkemykset siitä, millaista lapsuuden tulisi olla. Siksi on tärkeää kuulla lasten omia näkemyksiä ja samalla pohtia, miten lasten oikeudet toteutuvat, kun heidän mediankäytöstään kerätään tietoa.

Miksi lasten näkemyksiä tarvitaan?

Noin kolmannes maailman internetin käyttäjistä on lapsia (Livingstone, Carr ja Byrne 2015). Silti heidän mediankäyttöään ymmärretään edelleen puutteellisesti. Lapsille digitaalinen media ei ole erillinen ilmiö, vaan osa arjen sosiaalisuutta, harrastuksia ja oppimista. Julkisessa keskustelussa puhutaan usein siitä, millaista lapsuuden tulisi aikuisten mielestä olla. Siksi on olennaista kysyä lapsilta itseltään, mitä he ajattelevat median käytöstä. Samalla aikuisten on hyvä pohtia, miten lasten oikeudet toteutuvat tutkimuksessa: mitä tietoa kerätään, miten sitä käytetään ja millaiset oikeudet lapsilla itsellään on heitä koskevaan tietoon.

Lapsen oikeudet kyselyn lähtökohtana

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) ja Verianin toteuttama Lasten ja nuorten mediakysely 2025 oli pilottitutkimus, jossa kartoitettiin 311 kuudesluokkalaisen mediankäyttöä keväällä 2025. Tutkimus ei keskittynyt pelkästään laitteiden käyttöön, vaan laajemmin lasten kokemuksiin digitaalisesta ympäristöstä, median roolista arjessa ja aikuisten mallista teknologian käyttäjinä.

Kyselyn suunnittelun keskeisenä periaatteena oli lapsen oikeuksien toteutuminen (Livingstone, Ólafsson & Pothong 2023). Tarkoituksena oli, että lapsi ei ole vain tutkimuksen kohde aikuisten tiedontarpeille, vaan aktiivinen toimija, jonka näkemykset ja kokemukset ovat keskeisiä sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa, että lapsia koskevien palveluiden kehittämisessä. Suunnittelussa hyödynnettiin Child Rights by Design -periaatteita (Livingstone & Pothong 2023), jotka pohjautuvat 5Rights Foundationin ja Digital Futures Commissionin työhön. Periaatteet ovat tehty digitaalisten palveluiden suunnittelun tueksi, mutta ne soveltuvat hyvin myös lapsilähtöisen tutkimuksen yhdeksi ohjenuoraksi.

Child Rights by Design -periaatteet

Tasa-arvo ja moninaisuus	Ole inklusiivinen ja huomioi lasten erilaiset tarpeet ja taustat
Lapsen etu	Aseta lapsen etu etusijalle tuotteiden ja palveluiden suunnittelussa.
Kuuleminen	Osallista lapsia ja ota heidän näkemyksensä huomioon
Ikätasoinen suunnittelu	Rakenna palvelut ja menetelmät lapsen kehitystasolle sopiviksi
Vastuullisuus	Noudata oikeudellisia velvoitteita ja arvioi vaikutukset lapsen oikeuksiin
Osallistuminen	Mahdollista lasten osallistuminen, ilmaisun vapaus ja pääsy tietoon
Yksityisyys	Suunnittele yksityisyys sisäänrakennetuksi ja suojaa lasten tiedot
Turvallisuus	Huolehdi turvallisuudesta jo suunnitteluvaiheessa
Hyvinvointi	Tue lasten terveyttä ja hyvinvointia
Kehitys	Edistä oppimista, leikkiä, sosiaalisuutta ja kuulumisen tunnetta
Toimijuus	Tue lasten päätöksentekokykyä ja vältä hyväksikäyttöön johtavia malleja

Pilottikyselyssä huomioitiin tasa-arvo ja moninaisuus valtakunnallisella otoksella ja eri kielivaihtoehdoilla (suomi, ruotsi, pohjoissaame). Kysely suunniteltiin ikätasoisesti ja pelillisyyttä hyödyntäen. Vastaaminen tehtiin mahdollisimman kevyeksi ja lapsille luontevaksi, ja lopuksi vastaajille tarjottiin lyhyt video. Kyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista ja anonyymia. Alun johdantotekstissä lapsille kerrottiin selkeästi tutkimuksen tarkoitus: miksi kysely tehdään, kuka tietoa kerää ja mihin sitä käytetään. Kyselyllä myös edistettiin oppimista: kysyimme esimerkiksi lasten käsitystä algoritmeista ja jos vastaaja ei tiennyt, mitä algoritmit ovat, hänelle tarjottiin lyhyt vastaus:

“Kuvittele, että some-sovellukset (kuten TikTok, Instagram tai YouTube) seuraavat, mitä teet niissä: mitä videoita katsot, mistä kuvista tykkäät, kenen julkaisuihin kommentoit. Sen perusteella ne yrittävät arvata, mikä sinua kiinnostaa, ja valitsevat näytettäväksi lisää samantyyppistä sisältöä. Tätä taustalla tapahtuvaa valikointia kutsutaan sosiaalisen median algoritmiksi. Se on tietokoneohjelma, joka suodattaa julkaisut valtavasta massasta ja valitsee sinun eteesi juuri niitä juttuja, joista se uskoo sinun pitävän. Näin sovellus toivoo, että viihdyt siellä mahdollisimman pitkään – jolloin saatat myös nähdä enemmän mainoksia tai muita sovelluksen suosittelemia juttuja.”

Kyselyssä selvitettiin myös lasten näkemyksiä aikuisten puhelimen käytöstä, ja suurin osa vastaajista piti sitä määrällisesti sopivana. Aikuisten esimerkillä on keskeinen merkitys lasten teknologiasuhteen muodostumisessa (ks. esim. sosiaalisen oppimisen teoria, Bandura & Walters 1977). Kysymyksen tarkoituksena oli kuitenkin antaa lapsille toimijuutta arvioida aikuisten puhelimen käyttöä: asetelma, joka on tavallisesti päinvastainen.

Kyselyn lopussa kerrottiin, koska ja missä laajemmat tulokset julkaistaan. Alustavat tulokset esiteltiin osallistuneille lapsille infograafeina juuri ennen kesälomia, kolme kuukautta ennen julkistamista. Osallistujat saivat myös kiitoskirjeen, jossa kiitettiin lapsia osallistumisesta ja kerrottiin, että heidän vastauksensa ovat tärkeitä lasten ja nuorten kokemusten ymmärtämiseksi sekä mediakasvatuksen kehittämiseksi.

Miksi lapsen oikeuksiin perustuva tiedontuotanto on tärkeää?

Lapsen oikeuksiin perustuva tiedontuotanto rakentaa lapsimyönteistä yhteiskuntaa, jossa lapset nähdään aktiivisina toimijoina ja tiedon tuottajina. Kun heidän äänensä kuuluu, päätöksistä tulee parempia ja perustellumpia.

Keskustelu rajoituksista on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on ymmärtää mitä rajoitetaan. Lapsen oikeuksien näkökulmasta vastakkain asetetaan perusoikeudet vapaaseen leikkiin, turvaan ja sananvapauteen. Esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien sopimus (1989) ja sen yleiskommentti No. 25 (2021) korostaa lasten oikeuksia digitaalisissa ympäristöissä. Sen mukaan lapsilla tulee olla mahdollisuus osallistua heitä koskevien digitaalisten palvelujen ja sääntelyn kehittämiseen: ei vain tulla suojelluiksi, vaan myös kuulluksi.

Lapset myös haluavat, että heitä kuullaan. Opettajien mukaan kyselyyn osallistuneet kuudesluokkalaiset olivat innoissaan saadessaan kertoa näkemyksistään. Tämä näkyy vastauksissa: esimerkiksi kysymykseen ”Mitä teet netissä?” ei saatu yhtään “En osaa sanoa” -vastausta (kuva).

Kuva: Ote Lasten ja nuorten kyselyn infograafista. Kavi ja Verian 2025

Avoimia kysymyksiä oli tarkoituksella vain vähän, mutta niihin annetut vastaukset olivat laadukkaita ja täydentäviä. Lapset siis osaavat, ja haluavat, kertoa omista kokemuksistaan.

Kysely toteutettiin osana Suomen Safer Internet -hankkeen (FISIC) toimintaa. FISIC on KAVIn, Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Pelastakaa Lasten toteuttama hanke, jolla vahvistetaan lasten, nuorten ja aikuisten medialukutaitoa sekä lapsille turvallista internetiä. Hanke on osa Euroopan laajuista yhteistyötä ja osittain Euroopan komission rahoittama. 

Teksti: Erityisasiantuntija KT Outi Laiti, Taide- ja kulttuurivirasto
Kuva: Pixabay

Lähteet:

Bandura, A., & Walters, R. H. (1977). Social learning theory (Vol. 1, pp. 141-154). Englewood Cliffs, NJ: Prentice hall.

Livingstone, S., Carr, J., & Byrne, J. (2015). One in three: Internet governance and children’s rights. https://www.cigionline.org/sites/default/files/no22_2.pdf

Livingstone, S., Ólafsson, K., & Pothong, K. (2023). Digital play on children’s terms: A child rights approach to designing digital experiences. New Media & Society, 27(3), 1465-1485. https://doi.org/10.1177/14614448231196579 (Original work published 2025)

Livingstone, S., & Pothong, K. (2023). Child Rights by Design: Guidance for innovators of digital products and services used by children. Digital Futures Commission, 5Rights Foundation https://digitalfuturescommission.org.uk/wp-content/uploads/2023/04/CRbD_singles-web.pdf

Osman, K., Dezuanni, M., & Genon, L. J. (2025). Young Australians’ perspectives on the social media minimum age legislation. https://apo.org.au/sites/default/files/resource-files/2025-12/apo-nid332901.pdf

UN General Assembly (1989) UN Convention on the Rights of the Child, 20 November 1989, Treaty Series, vol. 1577. Available at: https://treaties.un.org/doc/Publication/MTDSG/Volume%20I/Chapter%20IV/IV-11.en.pdf

UN Committee on the Rights of the Child (2021) General Comment No. 25 on Children’s Rights in Relation to the Digital Environment (CRC/C/GC/25). Available at: https://www.ohchr.org/en/documents/general-comments-and-recommendations/general-comment-no-25-2021-childrens-rights-relation